Arvostan tätä elämää!

Kiinnostus ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen heräsi varhain. Karin Juslin kasvoi Maarianhaminassa, ja pienenä hän kävi usein perheen kanssa uimassa, kun vanhemmat tulivat kotiin töistä. 

- Alkukesästä se onnistui hyvin, mutta kun elokuu tuli, äiti sanoi usein, että ei voida uida, koska vedessä on leviä. Siitä lähtien olen kysynyt, miksi näin on, mistä johtuu, että meri voi niin kuin voi – enkä ole lakannut kysymästä vielä. Epäsuorasti se on myös se, mitä teen tänä päivänä. Kestävyys on monimutkainen kysymys, jolta kukaan ei voi välttyä, ei yritysmaailma eikä yksityishenkilöt.

Fokus kestävässä kehityksessä

Meri ja Itämeri mielessä suunnitelmana oli lukea meribuologiaa Göteborgissa lukion jälkeen. Sen sijaan tuli ensin kiertotie ympäristötieteen ohjelman kautta luonnontiede suuntautumisvaihtoehtona, ennen kuin Karin päätyi lopulta Göteborgin kauppakorkeakouluun.
- Tajusin, että mahdollisuuteni vaikuttaa olivat suuremmat ympäristötieteilijänä kuin meribuologina, mutta kun seisoin laboratoriossa kokeiden parissa, jotka vain räjähtelivät, kävi myös selväksi, että luonnontiede ei ole minua varten. Niinpä siirryin kauppakorkeakouluun, jotta voisin työskennellä kestävyyskysymysten parissa yritysmaailmassa ja päästä lähemmäksi sinne, missä päätökset tehdään. 

Kaksoistutkinnolla kauppatieteiden maisterina ja ympäristötieteilijänä Karin sai töitä tilintarkastus- ja neuvontayhtiö PwC Ruotsista Tukholmasta opintojen jälkeen. 
- Jo alusta alkaen olin selkeä siitä, että teen mielelläni kirjanpitoa ja raportointia, mutta että minulla on myös suuri into kestävyyskysymyksiä kohtaan – ja kysyin esimiehiltäni, voiko näitä yhdistää. 

Se onnistui. Ensin Karin teki taloudellista tilintarkastusta ja PwC:n omia kestävyyskysymyksiä, mutta melko nopeasti työ suuntautui yhä enemmän asiakkaiden kestävyyshaasteisiin raportoinnin, hallinnan ja prosessien näkökulmasta.
- Ja sitä teen edelleen tänäänkin! 

Arki Tukholmassa

Tukholmassa Karin tapasi avopuolisonsa Christianin, ja yhdessä he rakensivat elämän suurkaupungissa. Lapset, ura ja arjen palapeli vaihtelivat perheen matkoihin Ahvenanmaalle ja kesäpaikkaan Eckerössä.
- Ostimme mökin ennen kuin menin kotiseutuoikeuteni. Kun Christian oli vanhempainvapaalla, asuimme siellä jopa jonkin aikaa, jotta hän saisi kokeilla, millaista on elää Ahvenanmaalla, ja jotta löytäisimme paikan suurkaupungin ulkopuolelta vanhempainvapaan viettämiseen.

Vakavia muuttosuunnitelmia ei kuitenkaan ollut.
- Niin paljon kuin rakastan Ahvenanmaata, kääntöpuolena on, etten voi tehdä sitä mitä teen PwC:llä ahvenanmaalaiselle työnantajalle. Minun kaltaisiani asiantuntijarooleja ei ole samalla tavalla, ainakaan vielä – mikä on sääli, sillä kestävyyskysymys ei tule katoamaan.

Uusia mahdollisuuksia

Sitten tuli pandemia ja sen myötä uusia oivalluksia ja edellytyksiä. Elämä kerrostaloasunnossa houkutteli yhä vähemmän, samalla kun yhteiskunnan suhtautuminen etätyöhön muuttui myönteisemmäksi. Ahvenanmaasta tuli yhtäkkiä mahdollisuus.

- Ahvenanmaalla vieraillessamme ajoimme sattumalta uuden asuinalueen ohi Maarianhaminan eteläosassa, jossa kaupunki oli juuri aikeissa arpoa tontit kaikkien kiinnostuneiden kesken. Spontaanisti päätimme osallistua, ja kävi niin, että meidän arpalippumme nostettiin ensimmäisenä. Saimme tontin kaikkein ensimmäisenä – joten nyt istumme täällä, Karin sanoo keittiönpöydän ääressä, josta avautuu upea merinäkymä.

Koska tontti sijaitsee asemakaavoitetulla alueella, Karin ja Christian eivät tarvinneet kotiseutuoikeutta sen ostamiseen.

Monia etuja

Ennen muuttoa Karin ja Christian tekivät plus- ja miinuslistan. Plussan puolella olivat esimerkiksi alhaisemmat asuntohinnat, ei suurkaupunkikiirettä ja läheisyys mereen.
- Myös koulu on parempi ja yhteiskunta turvallisempi, lapset voivat mennä kavereiden luokse ilman, että minun täytyy saattaa heitä. Päiväkoti on aivan maaginen isolla pihalla, ja siellä keksitään kaikenlaista hauskaa lapsille.

Nykyään Christian työskentelee Ytternäsin koulussa ja Tärnan iltapäiväkerhossa, poika Philip on aloittanut ensimmäisen luokan ja tytär Olivia käy päiväkodissa. Karin on puolestaan vaihtanut työnantajaa Ruotsin PwC:stä PwC Suomeen ja työskentelee nykyään Helsingin toimiston kautta.

- Olen erittäin kiitollinen työnantajalleni ja iloinen siitä, että työ saatiin järjestymään niin, että voin jatkaa yritysten tukemista niiden matkalla kohti kestävämpää toimintaa. Työskentelen edelleen asiakkaiden kanssa koko Pohjoismaissa. Paljon on digitaalista, mutta minulla on myös mahdollisuus työskennellä PwC:n Maarianhaminan toimistolta tarvittaessa.

Rauhallisempi elämä

Muuten arki on oikeastaan samanlaista kuin Tukholmassa.
- Teen paljon töitä ja lapsilla on aktiviteettejaan voimistelun, tanssin, uinnin ja jalkapallon parissa – mutta logistiikka on yksinkertaisempaa. Etäisyydeltä jalkapalloharjoituksiin on melkein yhtä pitkä kuin Tukholmassa, mutta Ahvenanmaan liikenteessä se vie 10 minuuttia verrattuna 30 minuuttiin Tukholmassa.

Sekä Karin että perhe ovat iloisia muutosta.
- Täällä meillä on vapaus, läheisyys mereen ja on helppoa, kun perhe ja ystävät voivat pistäytyä kylään – samalla kun minulla voi olla työelämä, joka haastaa ja stimuloi.